Kun Mummot kuolevat,
tulee heistä puita,
ja he levittävät tuuheat oksansa
lastenlastensa ylle,
suojaten heitä tuulilta ja tuiskuilta.
Meidän vauva ei sit koskaan tule oppimaan tuntemaan toista mummuaan,
hän on nimittäin tänään nukkunut pois...
Hirveä olo, eilen vielä juttelimme anoppini kans illalla iloisesti puhelimessa ja nyt häntä enää ole....
pohdintaa villiyrteistä
6 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti