HIEKKAAN KIRJOITETTU,
KIVEEN KAIVERRETTU

Kaksi ystävystä vaelsi autiomaan halki. Kesken
matkaa ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja
alkoivat riidellä. Riita johti siihen, että
toinen läimäytti toista.

Ystävä, jota toinen oli lyönyt, tuli pahalle
mielelle. Hiljaisena hän kirjoitti hiekkaan:
"Tänään paras ystäväni löi minua”. Toinenkin
oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan
ja jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaalle.
Siellä oli lähde ja he päättivät kylpeä.

Läimäyksen aikaisemmin saanut luiskahti kiveltä
ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti
pelastaa hänet. Pelastuttuaan ja kokemastaan
elvyttyään hän kaiversi kiveen: "Tänään paras
ystäväni pelasti henkeni.”

Ystävä, joka oli häntä ensin lyönyt ja sitten
pelastanut, kysyi: "Kun löin sinua, kirjoitit
siitä hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen.
Miksi?" Toinen vastasi:

"Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi
kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet
voivat viedä kirjoituksen mukanaan. Mutta kun
joku tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi
kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä
sitä pois ja unohtaa."