Simppa ja Mallu olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa.
> >> Simppa halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa,
> ja
> >> sanoi Mallulle: " Kulta, tulen kohta takaisin".
> >>
> >> "Minne olet menossa, armaani?", Mallu kysyi.
> >> "Käyn vain kaljalla, söpoliini", vastasi Simppa.
> >> Mallu sanoi: "Tahdot siis oluen, rakkaani", ja aukaisi jääkaapin
> oven
> >> ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.
> >> Simppa ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:
> >> "Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä
> >> jäädytettyjä tuoppeja..."
> >>
> >> Mallu keskeytti hänet sanomalla:" Haluat siis jäädytetyn tuopposen,
> >> pupuseni?" Mallu otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes
> >umpijäässä.
> >> Simppa näytti kalpealta, ja sopersi:
> >> "Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja
> >> mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok hani?"
> >> "Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?"
> >> Mallu otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä
> ja
> >> porsaakylkiä ja niin edelleen.
> >>
> >> Simppa änkytti: " Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee
> >> ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista..."
> >>
> >> "KAIPAATKO RONSKIA KIELTÄ KUSIPÄÄ?
> >> JUO TUO VITUN KALJASI TUOSTA HELVETIN JÄÄDYTETYSTÄ LASISTA JA AHDA
> >> KITUSIISI NUO PERKELEEN NAPOSTELTAVAT, KOSKA OLET NYT SAATANA
> SOIKOON
> >> NAIMISISSA ETKÄ OLE MENOSSA MINNEKÄÄN.
> >> MENIKÖ KAALIIN, SENKIN MULKKU?
> >>
> >>



> >
> YSTÄVÄLLE!
>
>
>
> Hän kulkee rinnallasi - toisinaan vähän kauempana,
>
> toisinaan ihan lähelläsi,
>
> käsi sinun kädessäsi.
>
>
>
> Eikä ystävyys katoa,
>
> vaikka välillä on aikoja
>
> taikka pitkiäkin matkoja;
>
> hyvillä ystävillä on aina
>
> toistensa sydämessä sija.
>
>
>
> Ystävä on valmis auttamaan,
>
> huolet kanssasi jakamaan, sekä hetket ilon ja onnen.
>
> Kas, murhe puolittuu jakaen
>
> ja ilon, riemun koet tuplaten seurassa hyvän ystävän.
>
> Mistä tunnet sä aidon ystävän? Silmien iloisesta
>
> tuikkeesta,
>
> hellästä halauksesta
>
> ja sydämestä kultaisesta.
>
>
>
> Mutta hyvä sinun on muistaa ja oikein oivaltaa:
>
> et ystävääsi voi omistaa
>
> etkä liekanaruun ripustaa:
>
> on ystävyys kahden ihmisen
>
> aina vapaaehtoinen.
>
>
>
> Ystävyys on silloin parasta,
>
> kun toista et tahdo kahlita
>
> etkä mitään häneltä vaatia,
>
> vaan annat hänen hengittää
>
> ja tarpeen mukaan myös etääntyä tosi ystävyys pystyy sen
>
> kestämään.
>
>
>
> Ja jälleen, kun polut yhteen johtaa, riemumielellä ystävät toisensa kohtaa.
>
>
>
> LÄHETÄ TÄMÄ KAIKILLE HYVILLE YSTÄVILLESI, MYÖS HÄNELLE
>
> JOLTATÄMÄN SAIT, JOS HÄN ON HYVÄ YSTÄVÄSI! : )